Eläkeukon mietteitä

Päivät lyhenee ja luonto valmistautuu värikkäästi tulevaan talveen. Aamuisin verhoja avattaessa voi nähdä hennon huurrekerroksen puissa ja nurmikossa, ja koska olen nyt eläkkeellä, minulla on mainio tilaisuus ihailla tuota näkyä rauhassa, kuppi kuuma kahvia kädessä. Tässä lokakuun lopulla alkaa kolmen kuukauden rajapyykki lähestyä tätä uutta elämäntilannetta ja on ehkä aika vähän pohtia, mitä on nyt tapahtunut ja millaisia ajatuksia päässä on pyörinyt viime kuukaudet. 

Tämä vapaa-aika alkoi käytännössä heinäkuun alussa ensin kesälomana ja siitä yhden virallisen työpäivän jälkeen täysipäiväisesti eläkkeenä. Aika outo oli tilanne elokuussa, kun omaan mieleen alkoi pikkuhiljaa iskostua ajatus siitä, ettei töihin tarvitse mennä enää koskaan, ellei itse halua. Tunne oli jotenkin epätodellinen ja outo, takana on kuitenkin viidenkymmenen vuoden ajanjakso enemmän tai vähemmän työelämässä. 

Lomalla vai eläkkeellä, onko sillä eroa?

Ensimmäiset viikot oli lähinnä ihmettelemistä ja tietenkin loppukesästä nauttimista, ilman kiirettä, aikatauluja tai deadlineja. Aika kului rattoisasti kotikaupungissa turistina turistien joukossa, kahviloissa istuskellessa, torilla kuljeskellessa ja ihmisiä katsellen. Sääkin suosi sen verran, että käsivarretkin sai vähän kesäistä väriä pintaan. Alkanut eläkeaika tuntui lopulta vain jatketulta kesälomalta, hetkittäin jopa tuli sunnuntaiahdistus jostain selkäytimestä. Mutta kun tajuntaan nousi tieto siitä, ettei maanantaina tarvitsekaan lähteä töihin, tuo ahdistus katosi hyvin nopeasti. 

Tämän uuden tilanteen epätodellinen tunne nostaa edelleen päätään aika usein. Ajoittain tulee kysyttyä itseltään, että onko tämä nyt oikein tai luvallista. Fyysinen kunto on kohtuullinen, siksi joskus herää pieniä syyllisyyden tunteita. Varsinkin kun kuulee muiden ihmisten puheita työkiireistä, stressistä ja työn kuormittavuudesta. Juuri niistä asioista joiden kanssa tuli itsekin painiskeltua vielä vain vähän aikaa sitten. Monesti on joutunut vakuuttelemaan itselleen, että “Hei, sinä olet oikeasti ansainnut tämän”. Ja onpa tullut parikin kertaa tarkistettua eläkevakuutusyhtiön palveluista, että onhan tämän nyt oikeasti totta. Totta se näyttää olevan, eli kukaan ei ole tehnyt massiivista virhettä ajanlaskun kanssa. Postilaatikkoon tullut eläkekortti ja kerran kuukaudessa tilille tippuvat roposetkin sen vahvistavat.

Toimeentulosta

Talous on tietenkin iso osa eläkkeelle jäämistä. Tulotaso pienenee oleellisesti ja on mietittävä paljon tarkemmin miten rahaa voi käyttää. Ihan kaikkiin heräteostoksiin ei ole oikeasti varaa, vaikka kertyneellä eläkkeellä tulee toimeen ihan kohtuullisesti. Toisaalta myös menopuolella on tapahtunut jonkinlainen muutos, päivittäismenot on myöskin jossain määrin vähentyneet, joten lopputulos on täysin hallittavissa. Ja nythän on aikaa juosta tarjousten perässä, eli yhtä säästöähän tämä on. Minä olen siinä suhteessa onnellisessa tilanteessa, että entinen työnantaja on ollut halukas tarjoamaan minulle myös jonkin verran ihan oikeita töitä ns. 0-sopimuksella. Niitä olen saanut tehdä sitten omaan aikatauluun ja motivaatioon nähden sopivasti. Saa pääkoppa välillä ajateltavaa ja pankkitili pientä lisää. Ja edelleen on harkinnan alla ajatus kevytyrittäjyydestä ja sitä kautta vaikutuksia sekä ajankäyttöön että taloustilanteeseen. 

Uudelle uralle?

Aiemmin olen puhunut ja kirjoittanut myös uudesta “urasta” vaikkapa Youtube-sisällön tekemisestä. Siinä olen siirtynyt sanoista tekoihin ja olen eläköitymisen jälkeen tuottanut joitain videoita sosiaaliseen mediaan. Mielenkiintoista puuhaa kieltämättä. Aiheen miettiminen, aineiston kuvaaminen ja sen editointi julkaisukuntoon vie kyllä nopeasti ajatukset tylsistymisestä pois. Helposti saa kulumaan puoli päivää lyhyenkin videon tekemiseen. Eli varsinaisia ajankäyttöön liittyviä ongelmia ei ainakaan vielä ole minulle tullut. Ja nyt tässä viimeaikoina olen pakottanut itseni aktivoitumaan myös liikkumisen osalta. Pieniä kävelyretkiä ulkona luonnossa ja selkäjumppaa ihan kotioloissa, kun salilla käyminen ei ole oikein minun juttuni. Noista liikunnallisista aktiviteeteistä saa myös kontenttia juutuubiin. Unen laatu ja myös määrä on jonkin verran parantunut, hitaat aamut tuntuvat sopivan itselleni oikein hyvin. Kaiken kaikkiaan olen vähentänyt paljon muun muassa kelloon tuijottamista ja välillä on pitänyt tarkistaa jostain, mikä viikonpäivä milloinkin on sattunut olemaan. Niinkuin sillä nyt olisi juurikaan merkitystä, pääasiassa kaikki päivät on olleet hyviä  🙂 

Kaikkia mielessä pyörineitä ja edelleen pyöriviä ajatuksia on vieläkin vähän vaikea pukea sanoiksi, on tämä tilanne kuitenkin yhä aika uusi ja outo. Ainakaan vielä en ole kokenut tai tuntenut sitä tarpeettomuuden tunnetta mistä olen kuullut monen eläköityneen puhuvan, toivottavasti sitä ei tule tulevaisuudessakaan. Paljon on siinäkin suhteessa omasta itsestään kiinni, mahdollisuuksia tehdä itsensä tarpeelliseksi kuitenkin on, ne pitää vaan itse etsiä ja löytää. Tässä on suomalainen mies edelleen oppimisen tiellä.

Tervetuloa seuraamaan eläkeukon elämää myös YouTubessa: https://www.youtube.com/timohirvonen59

Terveisin
Timo Hirvonen
Savonlinna

Lue Timon edellinen blogi: KLIKKAA TÄSTÄ