Oletko joskus pysähtynyt miettimään, mitä oikeasti haluat työelämässä saavuttaa ja mikä sinua erityisesti innostaa? Milloin tunnet, että nyt olen onnistunut? Eräänlaisen omakohtaisen tilinteon aika on ehdottomasti viimeistään reilusti ennen eläkeikää, mieluummin viidenkympin rajapyykin jälkeen.
Itse tulin jo kolmikymppisenä siihen tulokseen, että ilman jatkuvaa uuden oppimista tylsistyn ja mitäpä yksikään työnantaja tekee tylsistyneellä asiantuntijalla. Otin asian puheeksi esimiesteni kanssa ja kerroin arvelevani, että yritys hyötyisi minusta paljon enemmän toisessa tehtävässä. Erityisen vaikeaa ymmärtää tämä oli joillekin esimiehilleni, jos halusin siirtyä itse pois esimiestehtävistä, kun totesin innostukseni syntyvän erityisesti oman asiantuntijuuteni hyödyntämisestä.
Pakko myöntää, että joskus ainoa keino oli siirtyä toisen yrityksen palvelukseen. Olen silti edelleen ja taatusti sitä mieltä, että näin kaikki yritykset saivat minusta paljon enemmän irti. Ne yritykset taas, joista lähdin, välttyivät maksamasta palkkaa henkilölle, jonka sydän ei ollut tekemisessä täysillä mukana.
Onneksi muutoksen ei aina tarvitse olla niin radikaali. Oma innostus voi syttyä nykyistä työtä tuunaamalla. Rohkeasti siis esimiehen puheille, jos muutokset hänen hyväksyntäänsä kaipaavat.
Kehitys ei pysähdy viiskytvuotisjuhliin
Mikään ei nosta omaa fiilistä enemmän kuin tunne, että on hyödyksi vielä lähellä eläkeikääkin. Liian usein kuulee vieläkin sanottavan, että viisikymppisiä ei enää kannata kouluttaa eikä kehittää.
Onneksi itselläni oli aivan upea esimies viimeisinä työssäolovuosinani. Hän kysyi vielä vuosi ennen suunniteltua lähtöäni, miten olen ajatellut kehittää itseäni tulevan vuoden aikana. Arvaatte varmaan, että motivaationi oli huipussaan ja vauhdilla mentiin loppuun saakka.
Harvalla yrityksellä taitaa olla varaa pitää työntekijöitä, jotka eivät ole ajan tasalla. Työssä oppiminen on yksi parhaista tavoista kehittyä ja erityisesti pidän ajatuksesta rakentaa seniori–juniori-työpareja, joissa molemmat oppivat toiseltaan. Tämä edellyttää sellaista työskentelykulttuuria, jossa jokaisella nähdään olevan taitoja, joita kannattaa levittää.
Kanna vastuuta omasta kehityksestä
Miksi lähestyvää eläkeaikaa ja viimeisiä työvuosia kannattaa suunnitella jo reilusti ennen ajateltua siirtymää? Ei siksi, että voisi alkaa ottaa rennosti jo viidenkympin pyörähdettyä mittariin. Viimeisiin vuosiin tulee kummasti vauhtia, kun oman motivaatiorakenteen pohjalta hyödyntää vahvuuksiaan ja samalla uskaltaa hakea rajojaan.
Kannattaa olla rohkea ja kertoa omista ajatuksistaan. Usein esimiehillä saattaa olla sellainenkin kuvitelma, että pitkään työtä tehneelle itsensä kehittämisestä puhuminen olisi loukkaus. Helpointa näidenkin asioiden esille ottaminen on, kun ne ovat luonteva osa kehitys- ja tavoitekeskusteluita. Omien vahvuuksien ja mielenkiinnon kohteiden pohtiminen auttaa myös sopeutumista itse eläkeaikana.
Mikäli työstä inspiraation saaminen ei täysin onnistu, kannattaa miettiä myös harrastuksia ja muuta vapaa-ajan toimintaa siltä pohjalta, että ne tukevat omaa motivaatiorakennetta. Vapaa-aikana koettu innostus vaikuttaa toki myös työhön paneutumiseen ja näkyy parempina saavutuksina työelämässä – viimeisinä työvuosinakin.
Kirjoittaja: Sirkku Tapeinopoulos
Sirkku on päätyöstään keväällä 2017 eläkkeelle jäänyt coach ja konsultti, joka haluaa jatkuvasti oppia uutta ja samalla myös jakaa osaamistaan.
