Istun alas toimeksiantoni ensimmäistä tehtävää varten. Haastattelen eläkkeelle siirtynyttä Sirkku Tapeinopoulosia ja aloitusajankohdaksi olemme sopineet klo: 9.30. Soitan minuuttia ennen sovittua ajankohtaa ja Sirkku vastaa iloisena kuten edellisenä päivänä haastattelua sopiessamme.
Sirkun siirtyessä päätyöstään eläkkeelle työkaverit olivat kysyneet: “Kai tulet meitä aina välillä moikkaamaan?” Luulen ymmärtäväni ainakin osaltaan työkavereiden kysymykseen liittyviä motiiveita. Sirkusta on helppo pitää. Palaan vielä otsikon kysymykseen haastattelun lopussa, mutta sitä ennen tutustumme paremmin Sirkkuun.
Kysymyspatteristoni alussa on koko haastattelun suurin kysymys: Kuka olet? Kysymys on suuri, sillä siihen on vaikea vastata. Vastaamisen vaikeus johtuu kait siitä, että ihminen on osaltaan tuntematon jopa itselleen. Identiteettiä on vaikea sanoittaa myös siksi, että kokemuksemme minästä liittyy toimintaympäristöihin, jotka ovat jatkuvassa muutoksessa.
Esitän kysymyksen ja Sirkku vastaa kuvailemalla itseään erityisesti sosiaalisten suhteiden kautta.
”Olen positiivisesti elämään ja ihmisiin suhtautuva ja minulle on edelleenkin tärkeää oppia uutta. Elän mahtavassa parisuhteessa ja ihanan tyttären perheen läheisyydessä.”
Kysyn seuraavaksi Sirkulle tärkeistä asioista. Hän mainitsee läheisten hyvinvoinnin olevan erityisen merkittävää. Kysyessäni unelmista Tapeinopoulos vastaa varmaan, mutta lämpimään tyyliinsä: “En oikeastaan koskaan unelmoi. Paremminkin asetan tavoitteita ja sitten alan toteuttamaan niitä.”
Eläkkeelle siirtyminen ja työyhteisön tuki
Ekonomitaustan omaava Sirkku on toiminut urallaan mm. ravintolayrittäjänä, bisneskonsulttina ja POP Pankkiliiton kehittämispäällikön tehtävässä, josta hän jäi vuosi sitten eläkkeelle.
— Olin nähnyt eläkkeellä olevia ihmisiä, mutta en ennättänyt kovinkaan paljon ajatella eläkkeelle siirtymistä. Toki asiaa tuli pohdittua, samalla kun tein Sparraten eläkkeelle – verkkovalmennusta POP Pankkiliitolle ja POP Pankeille.
Tapeinopoulosin viimeiset työvuodet olivat kiireisiä ja hän kertookin eläkepäiviin liittyneiden ajatusten tuntuneen hyvältä. Työpaineita vasten eläkepäivät näyttäytyivät mahdollisuutena viettää aikaa ruoanlaiton, mielenkiintoisten työprojektien ja kirjallisuuden parissa. Myös ajatus kasvavasta ajasta lastenlasten kanssa tuntui Sirkusta kutsuvalta.
”Sen verran valmistauduin eläkkeelle siirtymiseen ennakolta, että toimin aktiivisesti Twitterissä ja LinkedIn-palvelussa. Kerroin myös viimeisen työssäolovuoden aikana monelle, että tulen ottamaan eläkkeelle siirtymisen jälkeen heihin yhteyttä.”
Sirkku puhkeaa iloiseen puheensorinaan, kun kysyn siirtymävaiheeseen liittyneestä työnantajan tuesta.
— Viimeinen työviikko oli aivan uskomaton. Koin, että työporukka halusi kertoa viimeisen työviikkoni aikana kuinka tärkeä olen ollut heille. Viikon alussa työhuoneeni oli koristeltu muun muassa pinkein sifonkiverhoin ja pinkit säärystimetkin oli kudottu. Keskiviikkoaamuna kaksi kollegaani lauloivat minulle ja torstaina tanssittiin salsaa. Läksiäispäivän aamuna sain lahjakortin hierojalle ja toimitusjohtajamme johti mietiskelyhetken. Se oli hieno ele, sillä olin itse esitellyt ja johtanut mietiskelyhetkiä työyhteisössämme.
Tapeinopoulos kertoo myös kuinka työnantaja keskusteli hänen kanssaan siitä miten kokemus ja hiljainen tieto saataisin pysymään organisaatiossa. Sirkku olikin työnantajan tavoitettavissa eläkkeelle siirtymistä edeltäneen viiden kuukauden loman ajan.
— Kiitos viimeiselle esimiehelleni. Teija Naumanen oli pitkän urani paras esimies. Hän luotti meihin kaikkiin ja sai aikaan mahtavan innostuksen ilmapiirin.
Eläkkeelle siirtyminen ja muutokset sosiaalisissa suhteissa
Haastattelun loppupuolella kysyn Sirkulta, miten päätyöstä eläkkeelle siirtyminen vaikutti hänen sosiaalisiin suhteisiin.
Haastateltava toteaa, että kollegaverkoston poisjääminen oli hänelle iso muutos, vaikka hän oli yrittäjänä toimiessaan tottunut yksin työskentelemiseen.
”Eläkkeellä ei löydä välttämättä keskustelukumppania, jonka kanssa voisi jutella projekteihin liittyvistä asioista. Sosiaalinen media on kuitenkin osoittautunut hyväksi välineeksi käydä tällaisia keskusteluja.”
Haastattelua päättäessäni olen vaikuttunut haastateltavan energiasta, kokemuksesta ja kunnioittavasta suhtautumisesta ihmisiin. Huomaan myös pohtivani eläkkeelle siirtymistä ja Sirkun työkavereiden kommenttia. Kuinka voisin itse toimia asiakassuhteissa, työpaikalla ja ystävien kanssa niin, että eläkkeelle siirtyessäni joku sanoo minulle: “Kai tulet meitä aina välillä moikkaamaan?”
