Heikki Malinen on hakenut Fazerilta skagenit ja istumme pöydän ääreen Nooa Säästöpankin neuvotteluhuoneessa. Heikki on stadista. Jonkun korvissa luonnehdinta voi kuullostaa viittaukselta pöyhkeään henkilöön. Tässä jutussa viittaus liittyy haastateltavan murteeseen ja henkilöhistoriaan.
Malisen vanhemmat tekivät jatkosodan aikana työtä Karhumäen viihdytysjoukoissa. Äiti oli itseoppinut muusikko ja isä voimistelija. Sodan jälkeen perhe muutti Herttoniemeen. Vanhemmat erosivat ja Heikki jäi veljensä kanssa asumaan äidin luokse.
— Se oli kodin arvomaailma, joka ohjasi minua ja veljeäni Seppoa opiskelun pariin. Äiti ihaili sodanaikaisia upseereja ja arvosti koulutusta. Hän ei koskaan patistanut meitä mihinkään. Meitä ohjasi sellainen tavoissa ilmituleva ajatus, että on hyvä sivistää itseään, Heikki sanoo.
Haastateltava on 72-vuotias, liikunnan harrastaja, isoisä, kauppatieteiden maisteri, järjestöaktiivi ja paljon muuta. Nooa Säästöpankissa hänen työnimikkeensä on “Senior Advisor”. Haastattelua varten tekemäni taustatyö toi mieleeni erityisesti kysymyksen: Mistä nousee haastateltavan motivaatio yritteliäisyyteen ja vaivannäköön?
TYÖ ON PEHMEÄ KÄSITE
Maistan Heikin tarjoamaa herkullista katkarapuvoileipää. Mietin samalla miten haastattelu tulisi aloittaa. Päätän alustaa ensimmäistä kysymystä kertomalla ajatukseni työmotivaatioon liittyvästä näkökulmasta. Seuraavassa kysyn pankkialalla elämäntyönsä tehneeltä Maliselta, kuinka keskeisesti työ on osa hänen identiteettiään?
— Kyllä työ on suuri tekijä siinä kuka olen. Mutta työ ei ole mulle sitä, että tehdään duunia, vaan se on pehmeä käsite. Se on elämää ja siihen liittyy paljon sivulauseita. Hyvin keskeinen osa on se, että on ilo tehdä työtä. Jos työ ei ole hauskaa, niin sitä pitää tehdä, jotta löytäisi sen perusteista asian, joka tuottaa riemua.
Haastateltava viittaa keskustelumme aikana sotien jälkeiseen Suomeen, jota hän kuvaa työintensiiviseksi. Heikkiä ohjasi työntekemiseen ja yritteliäisyyteen sekä perheen tarpeet, että 1950-luvun yhteiskunnassa arvostetut asiat. Malisen äiti sai sydänkohtauksen pojan ollessa 17-vuotias. Heikin veli sairasteli samaan aikaan ja perheen omistaman kaupan pyörittäminen jäi nuoren miehen harteille.
— Jouduin lopettamaan koulunkäynnin kaupan pyörittämisen tähden. Ilmoittauduin työn ohessa kuitenkin iltakouluun kauppaopistoon. Kauppiasvuodet olivat valtavan tehokasta aikaa elämässäni. Kauppa sijaitsi osoitteessa Kaisaniemenkatu 3. Sinne kävelin aamulla Vuorikadulla sijainneesta kodistamme. Työvuoron jälkeen kävelin Fabianinkadulle kauppaopistoon ja sieltä illan päätteeksi taas kotiin.
VAPAAEHTOISTYÖTÄ JA ARVOJA
Malinen on sosiaalisen luonteensa tähden monessa mukana. Malisen luonne näkyy vahvasti myös siinä miten hän kertoo suunnitelleensa eläkkeelle siirtymistä. Hän oli miettinyt valmiiksi, että tahtoo työn jatkamisen ohessa toimia järjestöissä ja tukea sotaveteraaneja. Hahmotelmat alkoivat tarkentua ja konkretisoitua, kun eläkeaika koitti.
— Oli riemullista päästä pois normaaleista ympyröistä ja tehdä asioita, joita olin suunnitellut. Päädyin lopulta ystävän vinkistä tekemään vapaaehtoistyötä Kampin ja Kinaporin palvelukeskuksissa. Kävelin sinne minne oli imua ja päädyin pitämään keskuksessa muun muassa esitelmiä, jumppaa ja sauvakävelyä.
Heikki mainitsee tarinoidensa lomassa myös erään 95-vuotiaan Nestorin, jonka keskustelukumppanina ja apuna hän toimi pitkän aikaan.
— Se oli aivan mahtavaa. Menin maanantaisin yhdeksältä hänen luokseen. Teimme aamutoimet ja sitten lähdimme kävelykierrokselle. Lenkin aikana haimme aina kaksi dallaspullaa ja istuimme alas att prata lite svenska, Malinen kertoo.
Kysyn lopuksi Heikiltä kysymyksen hänen arvojaan koskien. Työ on Heikin mukaan yksi, mutta merkittäviä asioita on paljon muitakin. Hän mainitsee keskustelussa vaimonsa, lapset ja lapsenlapset. Myös liikunta nousee puheenaiheeksi. Liikunta on mm. tennistä pelaavalle Maliselle avain terveyteen. “On liikuttava, että lanttu pysyy kunnossa”, uimavalmentajanakin toiminut haastateltava sanoo. Arvoja koskevan ajatustenvaihdon päätteeksi Malinen kertoo vielä eräästä ystäväporukasta.
— Meillä on tällainen ystäväporukka nimeltä Portsikan pojat. Porukka on saanut nimensä Portimopolusta, joka sijaitsee Herttoniemessä. Kokoonnumme kerran kuukaudessa ja käymme esimerkiksi näyttelyissä tai elokuvissa. Sitten mennään kupposen äärelle ja parannetaan hetki yhdessä maailmaa.
ANNA HYVÄN KIERTÄÄ
Heikillä riittäisi mielenkiintoisia elämänkokemuksia ja tarinoita vaikka loppuviikoksi, mutta aikarajat tulevat tässä hetkessä vastaan. Skagenit on syöty ja kahvi juotu.
Huomaan hahmotelleeni vastauksen omaan kysymykseeni. Yritteliäisyys on haastateltavan elämässä monen tekijän summa. Siihen ovat ohjanneet mm. yhteiskunnalliset murrosajat, verenperimä, yllättävät tilanteet ja haastateltavan oma temperamentti.
Päätän vielä ennen lähtöä udella minkä asian haastateltava tahtoisi välittää lukijoille.
— Toivoisin, että ihmiset olisivat pikkuisen rohkeampia. Sillä tavalla, että uskaltaisivat pyytää apua esimerkiksi naapurilta, jos on puute vaikkapa jauhoista tai kanamunista. Kun kynnys on ylitetty, niin apua uskaltaa pyytää useamminkin. Ehkä sitä miettii sitten, että koputtaispa joku minun oveeni, jotta voisin auttaa. Tiivistettynä voisi sanoa, että anna hyvän kiertää.
